Minua on harmittanut tämän leffablogimme kohtalo, sillä tämän teko on jämähtänyt minulla täysin jäihin. Olinkohan liian kunnianhimoinen, kun elättelin toiveita jaksavani päivittää kolmea blogia: kirjablogiani, leivonta- ja käsityöblogiani ja sitten tätä. Olemme katsoneet viimeisen postaukseni jälkeen kaksi leffaa, Croodit ja Liisa Ihmemaassa, ja jälkimmäisestä en edes jaksanut enää kysellä lasteni mielipiteitä. Raadollinen tosiasia on nimittäin, että kun olemme reilun tunnin näpöttäneet ruudun ääressä ja kärsimme melkoisesta poppari-, limu- ja karkkiähkystä, ei lapset ole kiinnostuneet pohtimaan leffan sisältöä. Lasten muisti on mitä on, joten seuraavana päivänä on turha ruveta kyselemään, mitä leffasta jäi mieleen.
Niinpä laitan tämän nyt epämääräiselle tauolle. Palaan ehkä joskus asiaan.
Leffaraati
Äidin ja lasten leffaraati.
Mikä leffakerho?
Katselemme mieluusti leffoja: minä äiti, 8-vuotias tyttäreni ja 6-vuotias poikani. (Iskäkin toki katsoo, mutta tätä blogia pidämme vain me kolme.) Saimme tässä kerran idean, että rupeaisimme listaamaan omaan leffablogiimme katselemamme elokuvat. Mitään syvällisiä arvosteluja emme tee, vaan höpisemme kuka mitäkin mieleen juolahtaa ja pisteytämme leffat asteikolla 1-5. Suurimman osan leffoista lainaamme kirjastosta, joskus (harvoin) ostamme itselle ja saatammepa pistäytyä myös leffateatterissa jotain katsomassa. Tässä blogissa esittelemme vain ja ainoastaan perhe-elokuvia (S / 3 / 7)
18. elokuuta 2016
23. kesäkuuta 2016
Viisi legendaa
Rise of the Guardians
Ensi-illassa: 30.11.2012
Tuotantoyhtiö: Dreamworks (Yhdysvallat)
Kesto: 97 min
Ohjaaja: Peter Ramsay
Pääosissa (engl.): Chris Pine, Alec Baldwin, Hugh Jackman, Isla Fisher, Dakota Goyo
Pääosissa (suomi): Jon-Jon Geitel (Pakkasukko), Markus Bäckman (Pohjola), Tuukka Leppänen (Pääsiäispupu), Saara Aalto (Hammaskeiju), Joonas Saartamo (Pitch), Erik Carlson (Jamie)
Traileri: https://youtu.be/s-kzZWb0BLI
Minä valitsin tämän leffan, vaikka toki tämä trailerin perusteella kiinnosti myös lapsukaisia. Minua kiinnosti eri toten hieman totutusta poikkeavat versiot kuuluisimmista satuhahmoista, eli hammaskeijusta, pääsiäispupusta, nukku-matista, joulupukista ja pakkasukosta. He ovat yhdessä lasten parhaaksi toimivia suojelijoita, jotka puhaltavat samaan hiileen. Tai kaikki paitsi pakkasukko, joka kokee olevansa erilainen sen vuoksi, etteivät lapset oikein usko häneen.
Pakkasukko on tarinan päähenkilö, eksyksissä oleva (söpö) nuori mies, joka on oikein hauska ja vallaton kaveri, mutta myös ihanan lämminsydäminen. Hän on lasten ehdoton lempihahmo: Tytön mielestä siksi, koska hän osaa tehdä kaikkia hienoja juttuja ja pojan mielestä siksi, koska se vain on niin siisti. Minua huvitti myös joulupukin karkeampi versio tatskoineen kaikkineen. Pääsiäispupukaan ei ole ihan sellainen pörröinen söpö pupu, jollaiseksi se on yleensä kuvattu.
Elokuvan pahis on tummanpuhuva, luihukasvoinen mörkö Pitch, lasten pahin painajainen, joka kärsii sivuun jäämisestä, koska lapset eivät enää usko mörköihin. Niinpä hän päättää lähettää painajaisia lasten uniin ja murentaa heidän uskonsa pikku hiljaa muihin suojelijoihin. Tämä oli pojan mielestä elokuvassa tympeintä. Kumpikaan ei kuitenkaan kokenut mörön hahmoa pelottavaksi.
Lopussa kaikki käy tietenkin hyvin, paha saa palkkansa ja pakkasukko saa hampaaseensa talletetun muistonsa näkyviin. Hänelle selviää, kuka hän on ollut ennen pakkasukoksi tuloa ja miksi juuri hänet valittiin tehtävään. Pojan mielestä tämä onkin elokuvan paras kohta. Hän tuumisteli, miksei oikeastikin ihmisten muistoja voisi katsella hampaisiin talletettuna. Niinpä. Tytön mielestä elokuvassa ilahdutti se kohta, kun tarinan pikku poika viimein alkoi uskoa pakkasukkoon, joka sen seurauksena tuli pojalle näkyväksi. Elokuva olisi saanut kuulemma olla pidempikin, sillä se jäi jännään kohtaan. Pojalle taas taisi leffan pituus olla riittämiin, tai jopa lyhyemmälläkin olisi pärjännyt.
Minua meinasi välillä tylsistyttää, sillä vaikka tykkään elokuvan ideasta ja juonesta, siinä olisi saanut olla jotain enemmän... ehkä huumoria. Musiikki ei myöskään oikein säväyttänyt minua.
Arvosanamme leffasta:
Tyttö 5
Poika 4
Äiti 3
11. kesäkuuta 2016
Monsterit - Yliopisto
"Masi Pallopää ja Tarmo Karvanen ovat erottamaton parivaljakko, mutta
niin ei ole suinkaan aina ollut. Kun tämä epäsuhtainen monsterikaksikko
ensi kertaa tapasi toisensa, he eivät voineet sietää toisiaan. Niinpä Monsterit-Yliopisto raottaakin ovea niihin hullunhauskoihin
toilailuihin, joiden kautta Masi ja Tare oppivat pitämään toisistaan ja
heistä tuli lopulta parhaat kaverit."
Monsters University
Ensi-illassa: 21.6. 2013; 2.8.2013 (Suomi)
Tuotantoyhtiö: Disney (Yhdysvallat)
Kesto: 110 min
Ohjaaja: Dan Scanlon
Pääosissa (engl.): Billy Crystal, Dan Gerson, Dave Foley, Frank Oz, Helen Mirren, Joel Murray, John Goodman, John Ratzenberger, Julia Sweeney, Kelsey Grammer, Peter Sohn, Steve Buscemi
Pääosissa (suomi): Antti Pääkkönen, Jussi Lampi, Taisto Oksanen, Heidi Herala, Tuomas Uusitalo, Santtu Karvonen, Pertti Sveholm, Ilkka Villi, Eija Vilpas, Susa Saukko, Mikko Kivinen
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Monsterit Oy (2001)
Traileri: https://youtu.be/5N5O2tQHX74
Tämä leffa oli yksimielisesti lasteni valitsema, mutta minä en oikein syttynyt tälle trailerin perusteella. Leffan katsottuani olen samoilla linjoilla: Monsterit - Yliopisto on kyllä hauska ja menevä leffa, mutta sillä ei oikein ollut minulle enempää annettavaa. Tämä on sitä paitsi ihan liian pitkä! Huomasin odottavani loppua, kun leffaa oli kulunut tunnin verran.
Naurettavia kohtauksia tässä kyllä on, mutta muuten tämä ei ole minun tyyliseni elokuva. Monenlaiset, toinen toistaan kummallisemmat hirviöhahmot näyttivät olevan lasten mieleen. Poika tykkäsi eniten hiukan kammottavasta Dekaani Varjomaasta, ja tytön mieleen on Tarmo Karvanen, toinen pääosassa olevista hahmoista, jonka äänenä on Jussi Lampi - loistava valinta minusta! Masi Pallopään honottava ääni (Antti Pääkkönen) taas jotensakin ärsytti minua.
Elokuvassa on opetuksena se, miten hyvinkin erilaisista tyypeistä voi tulla ystävykset. Se opettaa myös sen, että menestyäkseen on tehtävä työtä, mutta pitää osata myös ottaa rennosti. Ja vaikka ei pääsisikään tavoitteeseensa kovasta harjoittelemisesta huolimatta, voi löytyä jokin muu homma, jossa menestyy.
Tyttö tykkäsi eniten elokuvan kohtauksesta, jossa Tarmo ja Masi säikäyttävät leirikeskuksen vartijat. Pojan mielestä hauskinta on, kun he kiipeävät katolle. Kovimmat naurunpyrskäykset meissä aiheutti Kammokisojen ensimmäinen rata, jossa Outokappa ja muut kilpailijat väistelivät piikikkäitä palleroita ja turposivat lopulta muodottomiksi.
Tympein kohtaus lasten mielestä on se, kun Kammokisan muut kilpailijat tekevät kiusaa Outokappalaisista ja nimittävät näitä söpöiksi. Tämä kiusanteko saa kuitenkin Outokappa-joukkueen puremaan hammasta ja yrittämään rankemmin, ja he alkavat menestyä kisoissa.
Minusta leffan ehdottomasti paras sitaatti on: "Kuka pelkää pikkuista kirjastotätiä?" Eräs Kammokisan tehtävä on hakea lippu kirjaston ylähyllyiltä niin, ettei kammottava kirjastontäti kuule risaustakaan. Hauskaa! Pelkosimulaatiot Monsteri-yliopistossa ja Kammokisoissa ovat myös minun mieleeni.
Meidän arvosanamme leffasta:
Tyttö 5
Poika 4
Äiti 3
Lainasimme tämän leffan kirjastosta.
Monsters University
Ensi-illassa: 21.6. 2013; 2.8.2013 (Suomi)
Tuotantoyhtiö: Disney (Yhdysvallat)
Kesto: 110 min
Ohjaaja: Dan Scanlon
Pääosissa (engl.): Billy Crystal, Dan Gerson, Dave Foley, Frank Oz, Helen Mirren, Joel Murray, John Goodman, John Ratzenberger, Julia Sweeney, Kelsey Grammer, Peter Sohn, Steve Buscemi
Pääosissa (suomi): Antti Pääkkönen, Jussi Lampi, Taisto Oksanen, Heidi Herala, Tuomas Uusitalo, Santtu Karvonen, Pertti Sveholm, Ilkka Villi, Eija Vilpas, Susa Saukko, Mikko Kivinen
Sarjassa aiemmin ilmestynyt: Monsterit Oy (2001)
Traileri: https://youtu.be/5N5O2tQHX74
Tämä leffa oli yksimielisesti lasteni valitsema, mutta minä en oikein syttynyt tälle trailerin perusteella. Leffan katsottuani olen samoilla linjoilla: Monsterit - Yliopisto on kyllä hauska ja menevä leffa, mutta sillä ei oikein ollut minulle enempää annettavaa. Tämä on sitä paitsi ihan liian pitkä! Huomasin odottavani loppua, kun leffaa oli kulunut tunnin verran.
Naurettavia kohtauksia tässä kyllä on, mutta muuten tämä ei ole minun tyyliseni elokuva. Monenlaiset, toinen toistaan kummallisemmat hirviöhahmot näyttivät olevan lasten mieleen. Poika tykkäsi eniten hiukan kammottavasta Dekaani Varjomaasta, ja tytön mieleen on Tarmo Karvanen, toinen pääosassa olevista hahmoista, jonka äänenä on Jussi Lampi - loistava valinta minusta! Masi Pallopään honottava ääni (Antti Pääkkönen) taas jotensakin ärsytti minua.
Elokuvassa on opetuksena se, miten hyvinkin erilaisista tyypeistä voi tulla ystävykset. Se opettaa myös sen, että menestyäkseen on tehtävä työtä, mutta pitää osata myös ottaa rennosti. Ja vaikka ei pääsisikään tavoitteeseensa kovasta harjoittelemisesta huolimatta, voi löytyä jokin muu homma, jossa menestyy.
Tyttö tykkäsi eniten elokuvan kohtauksesta, jossa Tarmo ja Masi säikäyttävät leirikeskuksen vartijat. Pojan mielestä hauskinta on, kun he kiipeävät katolle. Kovimmat naurunpyrskäykset meissä aiheutti Kammokisojen ensimmäinen rata, jossa Outokappa ja muut kilpailijat väistelivät piikikkäitä palleroita ja turposivat lopulta muodottomiksi.
Tympein kohtaus lasten mielestä on se, kun Kammokisan muut kilpailijat tekevät kiusaa Outokappalaisista ja nimittävät näitä söpöiksi. Tämä kiusanteko saa kuitenkin Outokappa-joukkueen puremaan hammasta ja yrittämään rankemmin, ja he alkavat menestyä kisoissa.
Minusta leffan ehdottomasti paras sitaatti on: "Kuka pelkää pikkuista kirjastotätiä?" Eräs Kammokisan tehtävä on hakea lippu kirjaston ylähyllyiltä niin, ettei kammottava kirjastontäti kuule risaustakaan. Hauskaa! Pelkosimulaatiot Monsteri-yliopistossa ja Kammokisoissa ovat myös minun mieleeni.
Meidän arvosanamme leffasta:
Tyttö 5
Poika 4
Äiti 3
Lainasimme tämän leffan kirjastosta.
4. kesäkuuta 2016
Big Hero 6
"Vauhdikas seikkailukomedia Big Hero 6 kertoo pullean ilmatäytteisen robotin Baymaxin ja poikanero Hiro Hamadan välille muodostuvasta ystävyydestä. Katastrofi iskee San Fransokion kaupunkiin ja sinkoaa Hiron vaarojen keskelle. Hiro tarvitsee avukseen Baymaxin ja läheiset ystävänsä: vauhtimimmi Go Go Tomagon, siisteysintoilija Wasabin , kemistinero Honey Lemonin ja fanipoika Fredin . Hiro päättää ratkaista katastrofiin liittyvän arvoituksen ja muuntautuu yhdessä ystäviensä kanssa teknosupersankariryhmäksi nimeltä “Big Hero 6”.
Ensi-illassa: 7.11.2014 (Suomessa 23.1.2015)
Tuotantoyhtiö: Disney (Yhdysvallat)
Kesto: 98 min.
Ikäsuositus: 7
Ohjaajat; Don Hall ja Chris Williams
Pääosat (engl.):
Ryan Potter, Scott Adsit, Daniel Henney, T. J. Miller, Jamie Chung, Damon Wayans, Jr., Génesis Rodríguez, Alan Tudyk, James Cromwell, Maya Rudolph |
Oscar-palkinnot: Paras pitkä animaatio & paras lyhytanimaatio Kestit 2014
Perustuu samannimiseen Marvelin sarjakuvaan
Traileri: https://youtu.be/z3biFxZIJOQ
***sisältää juonipaljastuksia***
Big Hero 6 lähtee mukavan pontevasti liikkeelle esittelemällä tulevaisuuden kaupungin San Fransokyon, jonka visuaalinen toteutus hivelee silmiäni. Tapaamme myös heti alussa päähenkilöpojan, robotteja rakentelevan söpön teininero Hiron, ja hänen symppis isoveljensä Tadashin, joka on kehitellyt pullevan hoitorobotti Baymaxin (Mikko Kouki). Robotti on juuri se syy, miksi valitsimme leffakerhomme viikonlopun leffaksi juuri tämän. Baymax on mielestämme tämän elokuvan todellinen tähti ja hauskuttaja: hänen kömpelyydelleen, ilmapihinöilleen ja hupsuille hoitopuheilleen nauraa hörötimme tuon tuostakin. Poikani mielestä hauskin juttu on se, kun Baymax tekee luufemman Hiron kanssa - hän ääntää hiukan hassusti aina sen tehdessään. Tytön mielestä hauskin on kohtaus, jossa Baymax joutuu tyhjentämään itsestään ilmat, että mahtuu ikkunasta.
Hiro, tuo mustatukkainen herttainen poika, on Baymaxin lisäksi tyttäreni lempihahmo. Olisin yllättynyt, jos ei olisi ollut, sillä niin paljon tuo hahmo muistuttaa ulkoiselta habitukseltaan tyttäreni idolia Robinia nuorempana.
Traagisessa yliopistorakennuksen räjähdyksessä Hiro menettää isoveljensä ja on syystäkin allapäin, mutta saa yllättävää lohtua sympaattisesta, ilmapallomaisesta Baymaxista. Hän saa tietää, että joku on varastanut hänen ideansa Mikroroboteista ja alkanut tehtailla niitä, joten hän päivittää Baymaxia taisteluvalmiuksiin ja lähtee jahtaamaan tarinan pahista, naamioitua miestä. Poikani tuumasi, että piti erityisesti Baymaxin hienosta puvusta. Hiro saa mukaansa ajojahtiin Tadashin ystäviä yliopistosta, joista rento Fred on ylivoimaisesti hauskin henkilö. Hänen äänenä toimii yksi lempinäyttelijöistäni, Joonas Saartamo.
Tyttöä meinasi jännittää kovasti, saadaanko tarinan pahista koskaan kiinni. Paha saa onneksi palkkansa, ja poika tuumasikin, että leffan paras kohtaus on se, jossa roisto viedään vankilaan.
Big Hero 6 ei ole missään vaiheessa tylsä ja tarjoaa sopivasti vauhtia, jännitystä mutta myös hauskoja tilanteita. Opetustakin on ujutettu ohimennen mukaan, esimerkiksi kun Baymax kertoo Hirolle murrosiän piirteistä. Tarinan lopussa Hiro meinaa tehdä todella huonon valinnan yrittäessään tuhota pahiksen, mutta Baymax ja muut ystävät osoittavat hänelle, ettei se kannata. Hiro joutuu myös tekemään raskaan päätöksen ja minä joudun pyyhkimään tipan silmäkulmastani. Poikani ei tykännyt yhtään tästä kohtauksesta sen surullisuuden takia. Loppu on kuitenkin ihanan yllättävä ja jätti meille kolmelle hyvän mielen.
Huomasin taas kerran, että 1,5-tuntinen leffa meinaa olla vielä himpun verran liian pitkä meidän tulevalle eskarilaiselle, mutta neitokainen jaksaisi katsoa jo pidempiäkin leffoja. Eipä sitä vaan tahdo millään enää löytää tunnin pituisia elokuvia...
Pidämme tosi paljon leffan tunnaribiisistä Fall Out Boysin Immortal (klikkaa tästä videoon). Leffan äänimaailma on muutenkin loistava, ja pääset kuuntelemaan sitä Spotifyn kautta tästä linkistä.
Annoimme kaikki yksimielisesti arvosanaksi 5.
Lainasimme tämän leffan kirjastosta.
27. toukokuuta 2016
Möröt vastaan Muukalaiset
"Kun kalifornialaistyttö Susan Murphy saa hääpäivänään niskaansa
yllättäen täynnä avaruusmönjää olevan meteorin, hänestä tulee 15 metriä
pitkä. Hälytystilassaan armeija panee toimeksi ja Susan pidätetään ja
viedään piiloon hallituksen salaiseen laitokseen. Siellä hänen nimensä
muutetaan Megarellaksi ja hän jää vankeuteen mitä kummallisimpien
mörköjen kanssa. Näitä ovat älykäs tohtori Torakka, jolla on hyönteisen
pää (fil.tri), puoliksi apina ja puoliksi kala, machoileva Puuttuva
Rengas, hyytelömäinen ja tuhoutumaton B.O.B. sekä satametrinen toukka
Ötökkäsaurus.
Heidän vankeutensa loppuu kuitenkin lyhyeen, kun salaperäinen avaruusrobotti laskeutuu Maahan ja alkaa tuhota sitä. Epätoivoisella hetkellä kenraali W.R. Monger suostuttelee presidentin värväämään möröt taistelemaan avaruusrobottia vastaan ja pelastamaan maailman sitä uhkaavalta tuholta."
Monsters vs Aliens
Ensi-illassa: 2009
Tuotantoyhtiö: Dreamworks (Yhdysvallat)
Kesto: 150 min.
Ikäsuositus: 7
Ohjaajat; Conrad Vernon, Rob Letterman
Pääosat (engl.): Reese Witherspoon, Seth Rogen, Hugh Laurie, Will Arnett, Rainn Wilson, Kiefer Sutherland, Stephen Colbert
Pääosat (suomi): Stan Saanila, Laura Birn, Jukka Rasila, Jorma Uotinen, Antti Pääkkönen
Leffakerhomme lainasi kirjastosta tällä kertaa tällaisen mörköaiheisen leffan, jonka kansikuvan hulvattomat möröt herättivät mielenkiintomme. Erityisesti poika innostui vihreäsuomuisesta olennosta nimeltä Puuttuva Rengas. Sen suomenkielisenä äänenä toimii loistavasti Jukka Rasila.
Leffa alkaa mielestäni melko laiskasti esittelemällä ensin päähenkilö Susania, joka on menossa naimisiin säätiedottajan kanssa. Poika alkoi jo kysellä, missä ne möröt on. Hänen mielestään leffassa pitäisi päästä mahdollisimman pian asiaan, eikä hän millään jaksaisi katsoa johdantoja. Pian alkaakin sitten tapahtua kummia, kun Susan yhtäkkisesti suurentuu hääseremoniansa aikana ja hänet napataan hallituksen laitokseen vangiksi, friikki kun oli.
Elokuvassa oli alussa hauskoja parodisia viittauksia E.T.-leffaan. Ensimmäinen naurunhörähdykseni tuli, kun presidentti alkoi soittaa kosketinsoittimella Beverly Hillsin Kyttä -leffan tunnaria. Lapsia se ei naurattanut. Taisivat olla siis äidille suunnattuja ne viittaukset. Leffan kaikki päämöröt ovat vanhoista kauhuleffoista lainattuja, mutta koska minun leffatuntemukseni on hiukan - öh - köykäinen, sain tietää tästä vasta leffan katsottuani luettuani muiden arvioita leffasta.
Tarinan pahis, monisilmäinen avaruusolento Galaksar huvitti minua, sillä hän muistutti roikkuvine huulineen Jorma Uotista. Sattumaa tai ei, juuri Uotinen toimii elokuvassa tämän olion suomenkielisenä äänenä. Sain tietää tästä vasta leffan jälkeen.
Susan on vahva, rohkea ja riippumaton naishahmo. Lapsia näytti kuitenkin kiinnostavan eniten nämä hassunhauskat möröt: poika tykkäsi Puuttuvasta Renkaasta ja tyttö limaisesta löllykkä B.O.B:ista Minäkin tykästyin viimeksimainittuun lölleröiseen.
Leffan juoni ei loppujen lopuksi ollut kummoinen, mutta piti meidät matkassa ihan hyvin.
Lopuksi meidän arvosanamme leffasta:
Tyttö: 5 (Paras kohta oli kun Susan otettiin vangiksi )
Poika: 5 (Paras kohta oli kun Susan muuttui isoksi)
Äiti: 4 (Viihdyttävä, ihan hauska ja toiminnallinen leffa)
Heidän vankeutensa loppuu kuitenkin lyhyeen, kun salaperäinen avaruusrobotti laskeutuu Maahan ja alkaa tuhota sitä. Epätoivoisella hetkellä kenraali W.R. Monger suostuttelee presidentin värväämään möröt taistelemaan avaruusrobottia vastaan ja pelastamaan maailman sitä uhkaavalta tuholta."
Monsters vs Aliens
Ensi-illassa: 2009
Tuotantoyhtiö: Dreamworks (Yhdysvallat)
Kesto: 150 min.
Ikäsuositus: 7
Ohjaajat; Conrad Vernon, Rob Letterman
Pääosat (engl.): Reese Witherspoon, Seth Rogen, Hugh Laurie, Will Arnett, Rainn Wilson, Kiefer Sutherland, Stephen Colbert
Pääosat (suomi): Stan Saanila, Laura Birn, Jukka Rasila, Jorma Uotinen, Antti Pääkkönen
Leffakerhomme lainasi kirjastosta tällä kertaa tällaisen mörköaiheisen leffan, jonka kansikuvan hulvattomat möröt herättivät mielenkiintomme. Erityisesti poika innostui vihreäsuomuisesta olennosta nimeltä Puuttuva Rengas. Sen suomenkielisenä äänenä toimii loistavasti Jukka Rasila.
Leffa alkaa mielestäni melko laiskasti esittelemällä ensin päähenkilö Susania, joka on menossa naimisiin säätiedottajan kanssa. Poika alkoi jo kysellä, missä ne möröt on. Hänen mielestään leffassa pitäisi päästä mahdollisimman pian asiaan, eikä hän millään jaksaisi katsoa johdantoja. Pian alkaakin sitten tapahtua kummia, kun Susan yhtäkkisesti suurentuu hääseremoniansa aikana ja hänet napataan hallituksen laitokseen vangiksi, friikki kun oli.
Elokuvassa oli alussa hauskoja parodisia viittauksia E.T.-leffaan. Ensimmäinen naurunhörähdykseni tuli, kun presidentti alkoi soittaa kosketinsoittimella Beverly Hillsin Kyttä -leffan tunnaria. Lapsia se ei naurattanut. Taisivat olla siis äidille suunnattuja ne viittaukset. Leffan kaikki päämöröt ovat vanhoista kauhuleffoista lainattuja, mutta koska minun leffatuntemukseni on hiukan - öh - köykäinen, sain tietää tästä vasta leffan katsottuani luettuani muiden arvioita leffasta.
Tarinan pahis, monisilmäinen avaruusolento Galaksar huvitti minua, sillä hän muistutti roikkuvine huulineen Jorma Uotista. Sattumaa tai ei, juuri Uotinen toimii elokuvassa tämän olion suomenkielisenä äänenä. Sain tietää tästä vasta leffan jälkeen.
Susan on vahva, rohkea ja riippumaton naishahmo. Lapsia näytti kuitenkin kiinnostavan eniten nämä hassunhauskat möröt: poika tykkäsi Puuttuvasta Renkaasta ja tyttö limaisesta löllykkä B.O.B:ista Minäkin tykästyin viimeksimainittuun lölleröiseen.
Leffan juoni ei loppujen lopuksi ollut kummoinen, mutta piti meidät matkassa ihan hyvin.
Lopuksi meidän arvosanamme leffasta:
Tyttö: 5 (Paras kohta oli kun Susan otettiin vangiksi )
Poika: 5 (Paras kohta oli kun Susan muuttui isoksi)
Äiti: 4 (Viihdyttävä, ihan hauska ja toiminnallinen leffa)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)